Luin juuri artiikkelin eräästä
äiditä, joka ei koskaan ollut halunnut lapsia, mutta yhteiskunnan
ja avioliittonsa painostuksesta hän ajatteli yrittää. Hän halusi
tehdä miehestään onnellisen ja tiedän, että seurustelu sekä
avioliitto vaativat kompromisseja.. Mutta niin paljon, että pitäisi
painostuksen vuoksi uhrata itsensä?
Hän sai kaksi lasta, mutta ikuisesti toivoi, että olisi pysynyt lapsettomana.
Heti kaikki tietenkin olettavat, että hän teki väärin ja on huono äiti. Tekopyhät. Tehän juuri painostitte häntä hankkimaan lapsia. Itse näen, että hän oli hyvä äiti, koska tiesi tasan tarkkaan mitä lapset vaativat - toisin kuin monet lapsikuumeen kourissa olevat teini äidit. Näin nyt esimerkkinä.
Jaoin artikkelia vaikka oli joistain asioista erimieltä naisen kanssa, sillä tiesin mitä hän tunsi. En tahdo lapsia ja kukaan ei kunnioita päätöstäni. Minulla on vain yksi ystävä joka painii saman asian kanssa ja olemme todellakin yksin. Halusin näyttää artikkelin myös siksi, että on muitakin jotka eivät halua lisääntyä. Oli se sitten kuinka hirviömäistä ja epäluonnollista. Jos se ei tunnu oikealta. Se ei ole minua tai sinua varten.
Tämä on kumminkin asia mistä ei puhuta. Kun menet jonnekin niin jopa täysin tuntemattomat kysyy missä sinun seurustelu kumppanisi on ja jos sellainen on niin kysytään lapsista yms. Joskus jopa lapset otetaan esille, vaikka ei seurustelisi kenenkään kanssa. Tuo siis voi tulla ihan vento vierailta ihmisiltä ja sitä pidetään normaalina. Minusta se on hyvin ahdistavaa.
Itse suorastaan inhoan lapsia, mutta olen alkanut miettimään, että inhoanko niitä vain siksi koska se on vastareaktioni painostukselle? Pystyn tarpeentullen tulemaan hyvin toimeen lapsien kanssa, vaikka en heitä voi erityisesti sietääkään. Siksi mietin, että inhoan niitä koska minulla ei ole pakopaikkaa tilanteesta - jossa minua painostetaan asiaan - jota en tahdo ja minua ei kunnioiteta ollenkaan ihmisenä.
Kuinka monta äitiä/isää tässä maailmassa onkaan jotka ovat hankkineet lapsia vain yhteiskunnan painostuksesta? Sehän on niin häpeällistä ja väärin olla haluamatta lapsia. Ei edes riitä, että sanoo olevansa homo vain päästäkseen painostuksesta eroon. Se unohdetaan pian ja painostus palaa taas takaisin entistä voimakaampana.
Kaikki vain sanoo, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa muuttaa mieltäsi. Ei! Se ei mene niin. Minä en tahdo. Uskokaa jo. Miksi minun pitää huutaa yksinään korville, jotka ei kuuntele?
Nyt tajusin, että ehkä minun pitäisi lopettaa huutaminen kuuroille korville. Hiljetä. Sulkea heidät ulkopuolelle ja kirjoittaa.. Kirjoittaa niille korville ja silmille jotka kuuntelee. Ja niille jotka ehkä tuntevat samoin. Tiedän, että on epävarmaa pitää oma pintansa ja omat tuntemuksensa, etenkin muiden painostaman asian suhteen. Se ei silti saa muuttaa sitä kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot ja jos kukaan muu ei sinua kunnioita.. Minä olen täällä. Et ole yksin. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä, että et tahdo lapsia niin kuin monet muut.
Jos me olemme hirviöitä. Ollaan sitä yhdessä ja ylpeitä siitä. Ylpeitä itsestämme.
Artikkeli: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html
Hän sai kaksi lasta, mutta ikuisesti toivoi, että olisi pysynyt lapsettomana.
Heti kaikki tietenkin olettavat, että hän teki väärin ja on huono äiti. Tekopyhät. Tehän juuri painostitte häntä hankkimaan lapsia. Itse näen, että hän oli hyvä äiti, koska tiesi tasan tarkkaan mitä lapset vaativat - toisin kuin monet lapsikuumeen kourissa olevat teini äidit. Näin nyt esimerkkinä.
Jaoin artikkelia vaikka oli joistain asioista erimieltä naisen kanssa, sillä tiesin mitä hän tunsi. En tahdo lapsia ja kukaan ei kunnioita päätöstäni. Minulla on vain yksi ystävä joka painii saman asian kanssa ja olemme todellakin yksin. Halusin näyttää artikkelin myös siksi, että on muitakin jotka eivät halua lisääntyä. Oli se sitten kuinka hirviömäistä ja epäluonnollista. Jos se ei tunnu oikealta. Se ei ole minua tai sinua varten.
Tämä on kumminkin asia mistä ei puhuta. Kun menet jonnekin niin jopa täysin tuntemattomat kysyy missä sinun seurustelu kumppanisi on ja jos sellainen on niin kysytään lapsista yms. Joskus jopa lapset otetaan esille, vaikka ei seurustelisi kenenkään kanssa. Tuo siis voi tulla ihan vento vierailta ihmisiltä ja sitä pidetään normaalina. Minusta se on hyvin ahdistavaa.
Itse suorastaan inhoan lapsia, mutta olen alkanut miettimään, että inhoanko niitä vain siksi koska se on vastareaktioni painostukselle? Pystyn tarpeentullen tulemaan hyvin toimeen lapsien kanssa, vaikka en heitä voi erityisesti sietääkään. Siksi mietin, että inhoan niitä koska minulla ei ole pakopaikkaa tilanteesta - jossa minua painostetaan asiaan - jota en tahdo ja minua ei kunnioiteta ollenkaan ihmisenä.
Kuinka monta äitiä/isää tässä maailmassa onkaan jotka ovat hankkineet lapsia vain yhteiskunnan painostuksesta? Sehän on niin häpeällistä ja väärin olla haluamatta lapsia. Ei edes riitä, että sanoo olevansa homo vain päästäkseen painostuksesta eroon. Se unohdetaan pian ja painostus palaa taas takaisin entistä voimakaampana.
Kaikki vain sanoo, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa muuttaa mieltäsi. Ei! Se ei mene niin. Minä en tahdo. Uskokaa jo. Miksi minun pitää huutaa yksinään korville, jotka ei kuuntele?
Nyt tajusin, että ehkä minun pitäisi lopettaa huutaminen kuuroille korville. Hiljetä. Sulkea heidät ulkopuolelle ja kirjoittaa.. Kirjoittaa niille korville ja silmille jotka kuuntelee. Ja niille jotka ehkä tuntevat samoin. Tiedän, että on epävarmaa pitää oma pintansa ja omat tuntemuksensa, etenkin muiden painostaman asian suhteen. Se ei silti saa muuttaa sitä kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot ja jos kukaan muu ei sinua kunnioita.. Minä olen täällä. Et ole yksin. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä, että et tahdo lapsia niin kuin monet muut.
Jos me olemme hirviöitä. Ollaan sitä yhdessä ja ylpeitä siitä. Ylpeitä itsestämme.
Artikkeli: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html
