"Voi noita nykyajan nuoria." Lausahdus on kaikunut epäkohteliaalla tavalla jossain muodossa nuorien päässä jo vuodesta kääk. Se tuskin tulee koskaan poistumaan, mutta jos tällä kertaa katsoisimme mikä niitä nykyäajan nuoria oikein vaivaa.. Vai vaivaako mikään? Sanon jo heti alkuun, että jokainen ihminen on yksilö - oli sitten lapsi, nuori tai aikuinen - ja en aio kieltää heidän yksilöllisyyttään, vaikka tulenkin nyt kirjoittamaan ihmisistä hyvin paljon tiettyinä ryhminä.
En ole ylivoimaisen kova henkilö osallistumaan asioihin ja usein syystä tai toisesta päädyn lopulta hyvin taka-alalle. Se on kumminkin antanut minulla mahdollisuuden tarkkailla asioita. Olen joskus jopa puuttunut niihin. Kyseessä on nyt eri-ikäisten ryhmien tarkkailu. Oletusarvona luulisi, että joudun eniten korjaamaan teinien käytöstä esimerkiksi luokkahuoneessa, että pystyn keskittymään.. Mutta niin ei kuitenkaan ole. Jo vuosia olen huomannut niin kouluissa kuin muissa tapahtumissa, että on yksi ryhmä joka on unohtanut usein toisten kunnioituksen täysin; Aikuiset.
Aikuisien tarkalla iällä ei niin ole väliä - ellei täysin senioreja lasketa mukaan - kun aikuiset kasaantuu yhteen on kunnioitus kaukana. Ammattikoulussa oli tilanteita joissa se näkyi. Kerran tunnilla me sen hetkiset nykyajan nuoret yritimme opiskella kaikessa rauhassa luokassamme, mutta emme kyenneet siihen. Samalla käytävällä oli toinen suljettu luokkahuone josta kantautui tunnin aikana kammottava meteli ja lopulta yhden meistä oli mentävä meluluokkaan sisälle.
Olin sillä hetkellä käytävällä, koska olin hakemassa materiaaleja, joten näin meluluokan sisälle; Luokka oli täynnä enimmäkseen lähellä keski-ikää olevia aikuisia joiden olisi kuulunut opiskella ja tehdä opettajan antamia tehtäviä - niin kuin mekin teimme. Epäilen kovin, että he olivat saaneet mitään aikaiseksi ja käytöksellään myös esitivät meitä edistymään tehtävissämme. Pyysimme heitä olemaan hiljaa. Meteli meni hiljaisemmaksi, mutta ei loppunut. Onneksi nuorten sietokyky on hyvinkin suuri, vaikka teinimäisestä käytöksestä usein päätellään toisin. Pystyimme toimimaan hieman hiljaisemmassa metelissä. Vastaavia skenaarioita tapahtui joksein usein ja kyse ei ollut vain yhdestä aikuisluokasta.
Kuulimme joskus myös muutamalta opettajalta kuinka he tykkäävät opettaa nuorisoluokkia, koska me kuuntelemme opettajaa, emmekä intä vastaan samalla tavoin kuin aikuiset. Me kyseenalaistamme kuulemma paljon kun emme ymmärrä ja saatamme jopa turhautua sen takia, mutta olemme avoimia asioille. Aikuisten kohdalla kuulemma kävi niin, että kun aikuinen oli joskus aikaisemmin oppinut jotain tai kuullut jotain mikä ei ollut enää pätevä asia - hän saattoi vain inttää oppeja vastaan ja päättää olla oppimatta asiaa. Totta kyllä, että opettajakaan ei usein tiedä kaikkea, mutta kyse olikin usein varmoista asioista ja se oli kuulemma raskasta. Enkä yhtään ihmettele. Opettajaa ei kunnioitettu yhtään ihmisenä ja/tai osaavana henkilönä kummassakaan kertomassani tilanteessa.
Tietty ikäluokka ja sukupuoli saattaa nyt hymähtää, että Akka luokka kälättää tietenkin. Tuon tyyppistäkin laatikkoon pistämistä kuulee vielä harmittavan usein, mutta ihan vain sen myytin kaatamiseksi esitän esimerkin koulun ulkopuolelta. Koulussa nimittäin sattui olemaan naispainotteisia meluluokkia.
Olin kurssilla jossa oli minun lisäkseni vain yksi suurin piirteen ikäiseni - olin jo yli virallisen teini-iän - ja loput olivat vähintään 30 vuotiaita aikuisia. Aikuisia oli miehiä ja naisia. Kurssin huonosta toteutuksesta en nyt puhu sillä se kalpeni aikuisten osallistujien käytöksen rinnalla. Kun kokoonnuimme, ohjaajamme joutui toistamaan ohjeet melkein jokaiselle erikseen, sillä joko ihmiset eivät kuunnelleet tai eivät kuulleet muiden pölinän yli. Kun ohjaajamme yritti opettaa tai kertoa jotain aina vähintään kolme porukkaa läpisi leipäläpellään omiaan. He eivät yhtään huomioineet ohjaajaa. Kyse ei pelkästään ollut kumminkaan ohjaajan epäkunnioittamisesta - kun annettiin jollekin osallistujalle keskustelussa puheenvuoro hän ei usein voinut sitä käyttää, sillä vähintään kaksi henkilöä puhui julkean äänekkäästi vieden kaiken puhetilan. Usein he puhuivat keskenään, mutta myös yleisesti kaikille toisen vuorolla. Aina välillä tilanteissa nostin ääntäni ja sanoin tiukasti, että olisi reilua antaa muidenkin puhua. He hiljenivät, mutta sain nyrpeitä ilmeitä sieltä sun täältä. Olin jo tottunut siihen ja henkilökohtaisesti se ei minua enää kiinnostanut, sillä olin menettänyt kunnioitukseni heitä kohtaan. Minulla se kumminkin oli alkujaan ollut, mutta minusta tuollainen jatkuva käytös ei ansaitse kunnioitusta.
Kunnioitus tulee nuorilta yllättävän luonnostaan. Sitä ei tarvitse niinkään paljoa opettaa, tietenkin kunnioituksen hiomista varten opetetaan tapoja. Muutamia yksilöitä lukuunottamatta suhteessa ryhmänuoria kuuntelee ja noudattaa ohjeita monta kertaa paremmin kuin aikuinen. Tietenkin poikkeustilanteita on, vaikka nuoret olisivatkin kunnioittavasti kuunnelleet vanhempaansa (opettajaa yms.) jos ohjeet ovat liian epäselvät; mitään ei tapahdu, tulee turhautuminen ja kunnioitus vanhempaa kohtaan saattaa laskea.
Kunnioitus nuoria kohtaa usein ilmenee mm, siinä, että jaksaa olla selkeä ja panostaa siihen mitä kertoo. Siksi hyvän opettajan ei tarvitse tietää kaikkea ulkoa vaan hänen täytyy osata osallistua ja opettaa asia.
Tuosta pääsemmekin siihen, että miksi oma kunnioitukseni ja välittämiseni ihmisryhmää kohtaan katosi kurssilla.
Kuinka voit olettaa nuoren pitävän omaa kunnioituskykyään yllä, kun jatkuvasti hän saa vähintään tuolla tavalla todistaa aikuisten "kunnioittavaa" käytöstä? Meidän ei edes tarvitse edes mennä niin pitkälle kuin työpaikoille - joissa usein nuoria kohtaan ei ole minkään näköistä kunnioitusta, ei edes silloin vaikka he olisivat ammattitaitoisempia jonkin asian suhteen. Aikuisten kunniaton käytös tapahtuu ihan arkipäivän asioissa. Mitä se kertoo nuorille, jos aikuiset eivät osaa tai ei välitä edes kunnioituksen pieniä perussääntöjä? Ja jos kaiken tuon lisäksi - kun heitä siitä huomautetaan - he käyttäytyvät kuin eivät olisi tehneet mitään väärin?
Olen usein miettinyt kuinka aikuiset julkeavat sanoa jotain töykeää nykyajan nuorista, mutta tiedän, että ensikerralla kun he sanovat taas niin; minulla on siihen heille ratkaisu. Heidän pitää palauttaa meidät tekijöille - reklamaation kera. Ehkä silloin asia saadaan korjattua.
Tekijöille, jotka tällä kertaa olette te Aikuiset.
