Missä kunnioitus? - Ei nykyajan nuoret vaan nykyajan aikuiset.

"Voi noita nykyajan nuoria." Lausahdus on kaikunut epäkohteliaalla tavalla jossain muodossa nuorien päässä jo vuodesta kääk. Se tuskin tulee koskaan poistumaan, mutta jos tällä kertaa katsoisimme mikä niitä nykyäajan nuoria oikein vaivaa.. Vai vaivaako mikään? Sanon jo heti alkuun, että jokainen ihminen on yksilö - oli sitten lapsi, nuori tai aikuinen - ja en aio kieltää heidän yksilöllisyyttään, vaikka tulenkin nyt kirjoittamaan ihmisistä hyvin paljon tiettyinä ryhminä.

En ole ylivoimaisen kova henkilö osallistumaan asioihin ja usein syystä tai toisesta päädyn lopulta hyvin taka-alalle. Se on kumminkin antanut minulla mahdollisuuden tarkkailla asioita. Olen joskus jopa puuttunut niihin. Kyseessä on nyt eri-ikäisten ryhmien tarkkailu. Oletusarvona luulisi, että joudun eniten korjaamaan teinien käytöstä esimerkiksi luokkahuoneessa, että pystyn keskittymään.. Mutta niin ei kuitenkaan ole. Jo vuosia olen huomannut niin kouluissa kuin muissa tapahtumissa, että on yksi ryhmä joka on unohtanut usein toisten kunnioituksen täysin; Aikuiset.
Aikuisien tarkalla iällä ei niin ole väliä - ellei täysin senioreja lasketa mukaan - kun aikuiset kasaantuu yhteen on kunnioitus kaukana. Ammattikoulussa oli tilanteita joissa se näkyi. Kerran tunnilla me sen hetkiset nykyajan nuoret yritimme opiskella kaikessa rauhassa luokassamme, mutta emme kyenneet siihen. Samalla käytävällä oli toinen suljettu luokkahuone josta kantautui tunnin aikana kammottava meteli ja lopulta yhden meistä oli mentävä meluluokkaan sisälle.
Olin sillä hetkellä käytävällä, koska olin hakemassa materiaaleja, joten näin meluluokan sisälle; Luokka oli täynnä enimmäkseen lähellä keski-ikää olevia aikuisia joiden olisi kuulunut opiskella ja tehdä opettajan antamia tehtäviä - niin kuin mekin teimme. Epäilen kovin, että he olivat saaneet mitään aikaiseksi ja käytöksellään myös esitivät meitä edistymään tehtävissämme. Pyysimme heitä olemaan hiljaa. Meteli meni hiljaisemmaksi, mutta ei loppunut. Onneksi nuorten sietokyky on hyvinkin suuri, vaikka teinimäisestä käytöksestä usein päätellään toisin. Pystyimme toimimaan hieman hiljaisemmassa metelissä. Vastaavia skenaarioita tapahtui joksein usein ja kyse ei ollut vain yhdestä aikuisluokasta.
Kuulimme joskus myös muutamalta opettajalta kuinka he tykkäävät opettaa nuorisoluokkia, koska me kuuntelemme opettajaa, emmekä intä vastaan samalla tavoin kuin aikuiset. Me kyseenalaistamme kuulemma paljon kun emme ymmärrä ja saatamme jopa turhautua sen takia, mutta olemme avoimia asioille. Aikuisten kohdalla kuulemma kävi niin, että kun aikuinen oli joskus aikaisemmin oppinut jotain tai kuullut jotain mikä ei ollut enää pätevä asia - hän saattoi vain inttää oppeja vastaan ja päättää olla oppimatta asiaa. Totta kyllä, että opettajakaan ei usein tiedä kaikkea, mutta kyse olikin usein varmoista asioista ja se oli kuulemma raskasta. Enkä yhtään ihmettele. Opettajaa ei kunnioitettu yhtään ihmisenä ja/tai osaavana henkilönä kummassakaan kertomassani tilanteessa.

Tietty ikäluokka ja sukupuoli saattaa nyt hymähtää, että Akka luokka kälättää tietenkin. Tuon tyyppistäkin laatikkoon pistämistä kuulee vielä harmittavan usein, mutta ihan vain sen myytin kaatamiseksi esitän esimerkin koulun ulkopuolelta. Koulussa nimittäin sattui olemaan naispainotteisia meluluokkia.
Olin kurssilla jossa oli minun lisäkseni vain yksi suurin piirteen ikäiseni - olin jo yli virallisen teini-iän - ja loput olivat vähintään 30 vuotiaita aikuisia. Aikuisia oli miehiä ja naisia. Kurssin huonosta toteutuksesta en nyt puhu sillä se kalpeni aikuisten osallistujien käytöksen rinnalla. Kun kokoonnuimme, ohjaajamme joutui toistamaan ohjeet melkein jokaiselle erikseen, sillä joko ihmiset eivät kuunnelleet tai eivät kuulleet muiden pölinän yli. Kun ohjaajamme yritti opettaa tai kertoa jotain aina vähintään kolme porukkaa läpisi leipäläpellään omiaan. He eivät yhtään huomioineet ohjaajaa. Kyse ei pelkästään ollut kumminkaan ohjaajan epäkunnioittamisesta - kun annettiin jollekin osallistujalle keskustelussa puheenvuoro hän ei usein voinut sitä käyttää, sillä vähintään kaksi henkilöä puhui julkean äänekkäästi vieden kaiken puhetilan. Usein he puhuivat keskenään, mutta myös yleisesti kaikille toisen vuorolla. Aina välillä tilanteissa nostin ääntäni ja sanoin tiukasti, että olisi reilua antaa muidenkin puhua. He hiljenivät, mutta sain nyrpeitä ilmeitä sieltä sun täältä. Olin jo tottunut siihen ja henkilökohtaisesti se ei minua enää kiinnostanut, sillä olin menettänyt kunnioitukseni heitä kohtaan. Minulla se kumminkin oli alkujaan ollut, mutta minusta tuollainen jatkuva käytös ei ansaitse kunnioitusta.

Kunnioitus tulee nuorilta yllättävän luonnostaan. Sitä ei tarvitse niinkään paljoa opettaa, tietenkin kunnioituksen hiomista varten opetetaan tapoja. Muutamia yksilöitä lukuunottamatta suhteessa ryhmänuoria kuuntelee ja noudattaa ohjeita monta kertaa paremmin kuin aikuinen. Tietenkin poikkeustilanteita on, vaikka nuoret olisivatkin kunnioittavasti kuunnelleet vanhempaansa (opettajaa yms.) jos ohjeet ovat liian epäselvät; mitään ei tapahdu, tulee turhautuminen ja kunnioitus vanhempaa kohtaan saattaa laskea.
Kunnioitus nuoria kohtaa usein ilmenee mm, siinä, että jaksaa olla selkeä ja panostaa siihen mitä kertoo. Siksi hyvän opettajan ei tarvitse tietää kaikkea ulkoa vaan hänen täytyy osata osallistua ja opettaa asia.
Tuosta pääsemmekin siihen, että miksi oma kunnioitukseni ja välittämiseni ihmisryhmää kohtaan katosi kurssilla.

Kuinka voit olettaa nuoren pitävän omaa kunnioituskykyään yllä, kun jatkuvasti hän saa vähintään tuolla tavalla todistaa aikuisten "kunnioittavaa" käytöstä? Meidän ei edes tarvitse edes mennä niin pitkälle kuin työpaikoille - joissa usein nuoria kohtaan ei ole minkään näköistä kunnioitusta, ei edes silloin vaikka he olisivat ammattitaitoisempia jonkin asian suhteen. Aikuisten kunniaton käytös tapahtuu ihan arkipäivän asioissa. Mitä se kertoo nuorille, jos aikuiset eivät osaa tai ei välitä edes kunnioituksen pieniä perussääntöjä? Ja jos kaiken tuon lisäksi - kun heitä siitä huomautetaan - he käyttäytyvät kuin eivät olisi tehneet mitään väärin?

Olen usein miettinyt kuinka aikuiset julkeavat sanoa jotain töykeää nykyajan nuorista, mutta tiedän, että ensikerralla kun he sanovat taas niin; minulla on siihen heille ratkaisu. Heidän pitää palauttaa meidät tekijöille - reklamaation kera. Ehkä silloin asia saadaan korjattua.

Tekijöille, jotka tällä kertaa olette te Aikuiset.

Minua pelottaa. - Tulevaisuus..?

Tässä kirjoitus joka rikkoi 500 lukijan rajan pienessä blogissani. (Ennen sitä oli vain noin 340.)
http://nuorensilmin.blogspot.fi/2013/06/mutta-missa-on-teinien-leikkipuisto.html?spref=fb

--------

Tämä on eräänlainen jatko blogipostiini jonka kirjoitin viimeksi. Kohteliaasti kiitin aiheen antajaa itse blogiaiheesta ja pyysin anteeksi, jos satuin käyttämään hänen nimeään väärin. Yllätyksekseni hän piti tekstistäni - kirjoitusvirheitäni huolimatta - ja jakoi tekstin jopa Facebook seinälleen. Nyt tietenkin pyydän anteeksi, etten mainosta häntä kovin paljoa, koska en uskalla (enkä tahdo) kastaa varvastani liian lähelle politiikkaa.

Yllättymiseni lisäksi huomasin, että minua alkoi pelottamaan. Jouduin kysymään itseltäni; Miksi? Eikö se ole vain hyvä, että saat huomiota? Olet koko elämäsi sitä huutanut, sinun pitäisi nauttia siitä. Minun pitäisi, sillä tämä on minulle iso asia, mutta en voi. Olen oppinut elämäni aikana, etenkin nyt nuorena aikuisena, että olen arvoton ja yleensä kun saan huomiota - se on hyvin huonoa huomiota. Kaupassakin usein keski-iän ylittäneet kauppatädit palvelevat minua hyvin epäkohteliaasti ja se saa minut kutistumaan sisällä jo hyvin pieneksi. Pysyn vain kohteliaana, vaikka usein toivon, että minulla olisi selkärankaa sanoa jotain takaisin. Oikeastaan, nykypäivänä minulla joskus olisikin, mutta minulla ei ole oikeutta siihen.

Olen syypää kaikkeen, mutta en ole yksin. Otin aikaisemminkin esimerkiksi työnhaun ja tiedän sen olevan vaikeaa kaiken ikäisille. Olen vain huomannut, että kerran kun nuori henkilö ei olekaan sopiva ja tekee virheitä töissä - työpaikalla päätetään, että ei enää oteta niitä nuoria edes harjoitteluun.Toivoisin liiottelevani, mutta olen käynyt asiasta keskustelua ihmisten kanssa joiden työpaikalla on kyseinen päätös tehty.
Kun keski-ikäinen henkilö epäonnistuisi samoin työpaikallaan - ei päätetä, että ei oteta niitä keski-ikäisiä enää töihin. Tietenkin sitten kun mennään yli keski-iän niin tiedän, että on taas omat ongelmansa siinä, ettei saa töitä, mutta käsittääkseni ei silloinkaan maalata kaikkia "vanhuksia" hyödyttömiksi/häiriköiksi.

Olemme nuoria. Meidän pitäisi uskaltaa. Meidän pitäisi olla vahvoja nuoruuden voimissamme, mutta emme pysty. Meillä ei ole voimaa. Ne kaikki jotka ovat kateellisia nuoruutemme vuoksi - kerron teille, että uskon monen nuoren vaihtavan mielellään nuoruuteensa edes pieneen palaan kunnioitusta jota te muut saatte. Puhutte aina, että meillä on vielä tulevaisuutta kuinka paljon edessä. Mitä tulevaisuutta? Mitä teemme tulevaisuuden kuvalla kun meillä ei ole polkua missä taivaltaa? Meillä ei ole jalansijaa. Totta, että meillä on olettavasti vielä monia vuosia, mutta.. Kuka sanoo, että jaksamme elää ne?

Koulussa minulle uskoteltiin, että kunhan käyttäytyisin hyvin ja saisin kohtalaisia arvosanoja - niin saadessani koulut loppuun saisin töitä. Meitä kannustettiin suloisilla valheilla. Itselleni se oli kannustus, sillä en koskaan ole halunnut taloa ja perhettä. Olin ihan pienestä asti hyvinkin poikkeva, mutta oli jotain mitä halusin ja mihin uskoin. Työ - peräti ura. Se olisi tukipilarini ja palkan saadessani ylimääräisellä rahalla voisin kaikessa rauhassa harrastaa asioita mistä itse tykkäisin - ilman, että kukaan katsoisi minua kummeksuen nenänvartta pitkin. Se ei koskaan tapahtunut ja uskon, että ei tule koskaan tapahtumaankaan.

Tulevaisuus on muutakin kuin työ! .. Onko? Tässä yhteiskunnassa jossa pahin syytöskierros lähtee juuri siitä kun sinulla ei ole töitä? Se ei todellakaan auta sinun sosiaaliseen elämään yhtään - koska pummaat muiden verorahat. En tee sitä vapaaehtoisesti, mutta tiedän kyllä nuoria jotka suunnittelee suoraan olevansa sosiaalipummeja. Ihmiset pitävät heitä idiootteja, mutta minä sanon, että monet heistä ovat nykypäivänä fiksuja realisteja. He eivät anna systeemin uskotella heille, että heillä olisi tulevaisuus vaan ottavat kaiken irti siitä mitä vaan nyt saavat. Paljoa he eivät saa, mutta osaavat nauttia vähästä.

Minua itseäni hävettää suunnattomasti pummata enkä kannata ollenkaan sitä, että ei edes yritä löytää töitä ja vain makoilee muiden rahoilla.. Mutta samaan aikaan toivoisin, että pystyisin lopettaa häpemisen ja tehdä samoin. Sillä uskon heidän elävän pidempää kuin minä ja jopa ehkä joskus uskoen itseensä.

Minä hain juuri kuudennen kerran elämäni aikana apua päästäkseni psykoterapiaan. Hain vaikka tiedän, että apua en saa ja tulevaisuuteen minulla ei ole mahdollisuuksia. Miksi? Ehkä se on se nuoruuden voima tai typeryys; Vaikka tiput revityin siivin kuiluun, yrität edelleen lentää niillä.

Nykypäivänä emme pääse edes lentämään liian lähelle aurinkoa. Hyvä jos edes näemme sen. Ja se on totta kai täysin meidän oma vikamme. Meidän syytä.

-------

Ps. Tiedän, että asiallisen tekstin sijaan tämä vaikuttaa tällä kertaa enemmän huonolta päiväkirjamerkinnältä; Olen silti päättänyt olla häpeämättä sitä. Tällainen tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla tökin kepillä hieman sitä, että miksi en halua kastaa varvastani politiikkaan ja miksi en näe sitä kannattavana.

"Mutta missä on teinien leikkipuisto?" - Nuorten arvottomuus.

Lainasin otsikoksi kommentin erään tunnetun Kasvin postauksesta Facebookissa, koska se oli yleisesti ottaen hyvinkin osuva. Kommentti oli jaetun artikkelin yläpuolella jossa kerrottiin, että poliisit häätivät nuoria pois leikkipuistosta. Se kumminkin sopii tällä hetkellä myös yleisesti tilanteeseen Suomessa. Olen käynyt keskustelua hajanaisesti useasti aiheesta. Missä on nuorien leikkipuistot? Mistä apua harrastamiseen ja muuhun aktivittettiin, joka pitäisi nuoret terveinä? Ei missään.

Myönnän kyllä, että tehdessäni aikaisemman totteamuksen ajattelen täysi-ikäisiä, yli 18 vuotiaita ja köyhiä nuoria etupäässä. Heidät on jokseinkin suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta se ei meinaa, etteikö siihen liittyisi myös alaikäiset nuoret. Mistä alaikäiset katsovat mallia kun vanhemmat ei ole paikalla? Useinkin nuoret eivät välttämättä aina ole täysin omanikäistensä kansa, etenkin jos heillä on vanhempia sisaruksia. Sen lisäksi, että he näkevät kaupungilla myös muiden ihmisten käyttäytymistä kun jaksavat nostaa päänsä puhelimensa ruudulta; Uskokaa pois, että edes nykyaikana kännykkä ei ole niin liimaava laite, ettei huomasi mitään vaikka se siltä joskus aikuisista tuntuukin.
Viimeaikoina on ollut puhe lasten juomisesta ja kyseessä on enimmäkseen ollut juuri alaikäiset. Mutta vaikka onnistuisitkin suojaamaan lasta juomiselta täyteen ikään asti niin suurin saavutus on se, että seuraavat nuoruusvuodet eivät ole yhtä suoran linjan kännäämistä. Nuorilla ei ole mitään tekemistä ja siksi he tuhlaavat vähät rahansa juomiseen. Rahat eivät kumminkaan riittäisi kaikkiin harrastelaskuihin, koska harrastukset ovat kalliita - ja kun on sosiaalisesti alkujaan jo yhteiskunnan huonolla puolella on vaikea saada mitään yhteyksiä tai kavereita. Tietysti apuna on nykyään internetti, mutta on kallista matkustaa kaverin luokse ja sitten istutkin vain sisällä koneen ääressä menemättä minnekään.

Tietysti joillain onnekailla nuorilla on töitä. Useimmat kumminkin niistä onnekkaista ovat jo alkujaan hyvällä pohjalla - vanhemmilla on suhteita ja he auttavat muutenkin asioissa - saattavat jopan olla varakkaita. Heillä on sitä menemistä ja tekemistä - he ovat myös joksein hyväksyttyjä yhteiskuntaan. Heillä on mahdollisuuksia. En kiellä, etteikö heillä olisi ongelmia tai muuta, mutta tulevaisuuden mahdollisuus on suurempi.

Vaikka tämä kömpelöltä aasinsillalta vaikuttaakin niin tästä pääsemmekin takaisin aiheeseen. Leikkipaikat nuorille nimittäin takaisivat parempaa tulevaisuutta ja mahdollisuuksia. Jos jo hieman vanhemmille nuorille tarjottaisiin edes halvalla erilaisia mielenkiintoja harrasteita, heillä olisi paikka mihin mennä tiettyyn aikaan. He oppisivat ja kehittyisivät ihan perusasioissa. Aikataulussa pysymisessä ja sosiaalisoitumisessa, mikä "yllättävän" usein katoaa kun ei ole mitään. Asioilla ei ole enää silloin merkitystä. Harrastus kumminkin toisi jonkin tason merkityksen asioihin ja pystyisit parantamaan sekä kokeilemaan asioita omaan mielenkiintoon liittyen. Siitä saattaisi jopa vahingossa kehittyä työ. Tiedän, että nuoria kyykytetään kyllä työkkärissä erilaisissa pajoissa yms., mutta se ei ole sama asia. Harrastus lähtisi omasta itsestään ja sen tarkoitus ei olisi luoda lisää negatiivisia tunteita asioiden - esim. sosiaalisen kanssakäymisen - suhteen. Sen lisäksi, se saattaisi vähentää tarvetta turvattomaan ja rajattomaan ryyppäämiseen kun on mahdollisuuksia tehdä ja olla sosiaalinen jossain muualla. Vanhempi nuori voisi myös siten toimia esimerkkinä nuoremmalle - juominen ei olekaan se juttu.

Minä näen turhana sen, että yritämme keskittyä lasten paapomiseen, mutta heitämme heidät syrjään juuri silloin kun he eniten tarvitsevat tukirankaa - etenkin sosiaaliseen elämään. Tällä hetkellä kotikaupungissani on monia nuorisotaloja ja kiitettävästi siellä nuoriakin aina joskus on kun ne ovat auki, mutta en näe heidän tekevän mitään hauskaa ja kehittävää. Onhan tietenkin joskus taloilla joitain bändikeikkoja ja löytyy biljardipöytää, mutta hyvin surkeaa mennä sinne yksin vain pelailemaan. Alkujaan sosiaaliset nuoret tietenkin pärjäävät loistavasti ilman mitään jäänrikkojaa, mutta moni jää ulkopuolelle porukasta ilman yhteistä tekemistä. Sen lisäksi, että turhankin usein nämä nuorisotilat ovat täysin käyttämättömiä. Ne ovat kaunisajatus joka ei ole toimiva - sen lisäksi, että monissa kaupungeissa ei ole edes yhtä tilaa nuorille. Järvenpäässäkin tila oletettavasti käytönpuutteen vuoksi tuhottiin ja en ihmettele.. Miksi kukaan sinne lähtisi jos on alkujaan heikossa sosiaalisessa asemassa?

Suomesta sanotaan, että täällä Amerikkalainen unelma, että kuka tahansa voi olla mitä tahansa, on mahdollista. Väite on huijausta ja väärin. Se tahti miten nuoria kehittyviä ihmisiä poljetaan maahan, alistetaan ja hylätään on hälyttävä. Suomen kulttuurissa kuuluu olla sokea asialle ja peräti kannattaa sitä. Moni nuorista on ilman työpaikkaa ja heitä kaikkia myös syytetään siitä. Vaikka kuinka vanhakansa uskoo, että vanhaintaloon pääsee töihin kun menee kysymään niin asia ei ole näin. Ei minkään työpaikan suhteen. Jos on niin työpaikka ei ole sen arvoinen, että sinne kannattaisi jäädä tai siitä oikeasti olisi hyötyä niin nuorelle tai yhteiskunnallisesti. Harrastaminen auttaisi edes hieman tilanne, jonne moni on jäänyt jumiin. Se auttaisi astumaan ulos kotoa ja kehittymään.. Ja peräti uskomaan itseensä. Koska tällä hetkellä moni nuori tietää, heillä ei ole mahdollisuuksia mihinkään, vaikka kuinka pysyisi positiivisena ja yrittäisi aina vain uudestaan.
Pullon tai tietokoneen pohjasta löytyy ainoat sosiaalisuudet ja aktiviteetit, jotka pitävät sinut elossa.

Vanhempainliiton kotirintama kampanja - Minä kannatan!

Näen asiakseni puolustaa jotain aivan mahtavaa asiaa. Itse toivoisin kampanjan olevan vielä radikaalimpi, mutta onhan se nyt keskustelua saanut aikaan. Ikävä kyllä aivan liikaa väärään suuntaan. Mutta se näyttää vain kuinka huonot vanhemmat tuntevat piston sydämmessään. Se joka ei kannata - saa luvan katsoa itseään peiliin. Enimäkseen minusta muutenkin tuntuu, että ne jotka niin aggressiivisesti kampanijaa vastaan ovat eivät ole edes lukeneet sitä kunnolla. Tässä maassa täytyy olla radikaaleja iskulauseita, että joku edes huomaa, mutta kannattaisi ottaa selvää mitä ne kampanijaan liittyen tarkoittaa.

Minä kasvoin paikassa jossa oli kyllä tiukkoja sääntöjä, mutta ne menivät niin paljon päivän mukaan, että se oli vain aikuisten tekemää manipulointia. Kun säännöt on selkeät niin ne todellakin tuo aivan ihanan turvan tunteen ja sen tunteen, että tietää mitä tekee. Itse tykkään olla töissä sellaisissa paikoissa, jossa on selkeästi mitä sinun pitää saada aikaan ja miten viikon aikana. Huojumaton perusrakenne, jota en itse saanut lapsena.

Siksi rakastan tätä kampanjaa. Vaikka kuinka väitetään sen syyllistävän lasta niin ei siitä oikeasti näin suuri haloo nousisi, jos se olisi Lasta syyllistävä. Se pistää juuri oikeat ihmiset miettimään; Vanhemmat. Jostain kumman syystä meillä näitä lapsia tehdään, mutta ei oteta vastuuta. Syytetään opettajia, viranomaisia, kaupunkia ja vaikka kampanjaa, joka pistää miettimään. Näen tämän herätyksenä vanhemmille ja se, että ottaako he mitään kehittävää tästä käyttöönsä vai valittaako vain näyttää minkalaisia vanhempia he ovat.

Jos säännöt ovat oikeasti perherintamalla kunnossa ja lapsista huolehdittu, kampanjan ei pitäisi vaikuttaa. Asiat on hyvin. Lapsi ei juo ulkona salaa tai et tuo hänelle itse alkoholia. Etc. En väitä, etteikö yhdessä voisi pitkällä teini-iässä olevan lapsen kanssa ottaa juhlapäivänä yhden lasin shamppanjaa, mutta se ei saa olla jatkuva tapa ja yksi pullollinen. Mieluuten en tahtoisi ihmisetn opettevan Suomen juomiskulttuuria ollenkaan jälkipolvilleen, mutta siihen en voi vaikuttaa.

Mutta nyt on aika rikkoa kampanjan sloganeita tähän nätisti riviin ja kertoa, että kuinka minä näen niissä hyödyn.


"ASUUKO PERHEESSÄSI VIINATROKKARI?
- Alkoholin ostaminen omallekin lapselle on rikos. Silti suomessa jopa joka neljäs äiti tai isä ostaa alaikäiselle lapselleen alkoholia. Oletko sinä yksi heistä?"

Aloitan tästä kun puhuin jo alkoholista ja sen tarjoamisesta lapsille. En todellakaan kannata, että Suomalaista juoppoilukulttuuria jatketaan sukupolvelta toiselle. Päivä päivältä se riistäytyy enemmän käsistä ja näen sitä joka päivä kadulla. Mene ulkomaille ja katso ympärillesi siellä - melkein ainoat ketkä niissä paikoissa kännissä örveltää on suomalaisia turisteja. Se ei ole terveellistä eikä kannat hyviä tapoja. Puhuin jo tähän liittyen aiemmin, joten jätän tämän nyt lyhyeksi ja siirryn seuraavaan..


"ULKONALIIKKUMISKIELTO ALAIKÄISILLE!
- Myöhään ulkona liikkuminen altistaa lapsesi väkivallelle ja päihteille. Aseta lapsellesi kotiintuloaika ja valvo sitä."

Tämä on ihan loistava! Minusta asian pitäisi olla sanomattakin selvää. Keskiyön jälkeen ja jo sitä ennenkin olen kaupungilla usein nähnyt kännistä örvellystä ja väkivaltaa - muutaman kerran puukkohippaan asti. Se, että onko lapsesi itse mukana siinä käytöksessä vai ei - hän on silti altistunut sille. Voin kokemuksesta sanoa, että se jättää kyllä jälkensä lapseen. Oletteko oikeasti niin sokeita ja välinpitämättömiä, ettet laita kotiintuloaikaa lapselle? Vai örvelletäänkö teillä kotona samalla tavalla kuin kapakassakin/ulkona, ettei sillä ole niinkään väliä? Totta kyllä lapsi voi jäädä kaverilleen sovitusti, mistä pääsemme seuraavan asiaan..


"VARO VALHETTA!
- Joukossamme on lapsia jotka manipuloivat vanhempiaan ja puhuvat palturia alkoholinkäytöstä. Älä ole sinisilmäinen: Sinunkin lapsesi saattaa olla yksi heistä."

Tämä on minun ehdoton suosikki. KAIKKI valehtelee. Lapsi oppii etsimään vanhempiaan miellyttäviä totuuksia jo noin suurinpiirtein 3 vuotiaana.
Mistä voit olla varma, että lapsi oikeasti on kaverinsa luona yötä ja vanhemmat on siellä kotona? Ja vaikka ei olisikaan kotona niin mistä tiedät, että heillä ei ole pahat mielessään? Jos säännöt ovat alkujaan ollut selvät molempien vanhemmilla niin useimmiten lapsi niitä kyllä tottelee. Mutta jos sääntöjä ei olekaan ollut koska "Ei vaan meidän Pikku Petteri Perälä kännää ulkona myöhään tai kiusaa/pahoinpitele muita.. Se itse kertoi minulle. Poliisit vain huijaa." Etc.

Tuollainen sokeus on niin vastenmielistä välinpitämättömyyttä, että tulee oksennus. Jos et huolehdi lapsesi perään ollenkaan ja sokeasti luotat, ettei lapsesi ikinä tee mitään väärää tai valehtele olet idiootti. Tietysti valheesta on vaikea saada kiinni lasta - minä opin nopeasti valehtelemaan paremmin kuin äitini - mutta se, että ei edes usko siihen, että oma lapsi voi valehdella. Tai vaikka saa kiinni valheesta niin ei herää todellisuuteen.
Minä myös tiedän kuinka hyviä lapset ovat juuri siinä manipuloinnissa kun vanhemmat ovat sinisilmäisiä. Olen nähnyt sen tapahtuvan useasti ja näen vieläkin. He ovat todella hyviä siinä, etenkin ne yksilöt mitä epäselkeempi rakenne heidän elämässään on. Heidän täytyy itse opetella ns. oikeat vastaukset ja usein se saattaa olla valhe.
Eikös tässä taannoin juuri alaikäiset pahoinpidelleet toisen alaikäisen? Päädyttiinkö tähän taas ajattelemalla, että "Ei meidän Pikku Iina-Liisa.."? Lapset on vuosi vuodelta entistä väkivaltaisempia ja manipuloivia, etenkin koulussa toisiaan kohtaan niin miksei heidän sinisilmäisiä vanhempiaan kohtaan?


"PYSÄYTÄ JUOPOTTELEVA LAPSI!
- Alkoholinkäyttö vaurioittaa lapsen kehittyviä aivoja: Erityisesti oppimiskyky, muisti ja tarkkaivaisuus heikkenevät. Älä salli lapsesi alkoholinkäyttö missään tilanteessa."

Sanoin jo aikaisemmin, etten kannata alkoholikulttuurin siirtämistä sukupolvelta toiselle, mutta en ala kiljumaan jos joskus valvotusti juhlitaan hieman ennen aikuisikää lasillisella shamppanjaa. Nyt voisin kertoa, että vaikka kuinka syytätte yhteiskuntaa tai kulttuuria siitä miksi lapsi juo niin TE vanhemmat teette sen kulttuurin. Jos te annatte juomisen jatkua niin sitten se jatkuu muuallakin. Jos te vielä rohkaisette tekemään niin koko asia juurtuu entistä enemmän lapseen.
Olen muutaman kerran itse yrittänyt estää nuoria juomasta, mutta se käytös ja uhkailu mitä sieltä tulee vastaan on pelottavaa. Ja usein olen kuullut siitä, että ei se haittaa mun vanhempia etc.
Tälläkin hetkellä töissä omanikäiseni vain suunnittelevat milloin on rahaa ja pääsee taas ryyppäämään. Ei mitään muuta. Moni niistä ei edes muista milloin ekaa kertaa maistoi alkoholia kun se on niin itsestään selvä juttu. Lasten tulevaisuus tässä maassa kuulostaa todella lupaavalta. (Niille jotka ei tajunneet sarkasmia; Ei todellakaan kuulosta.)


Nyt tietenkin tulee taas tämä ikuinen riidan ratkoja, että "Sinulla ei ole lapsia et voi tietää mitään.." jota käytetään asiassa kuin asiassa. Minulla ei niitä ole eikä tule. Minulle riittää jo se, että muiden lapset pahoinpitelevät minua käytöksellään ja kuinka rankkaa heitä on kaitsia. Tiedostan, että kuinka vaativaa lapsen kasvattaminen on ja tiedän, että oma jaksaminen ei riittäisi. Pelastan maailmaa sillä, etten hanki tänne lisää kärsiviä lapsia. Meillä on niitä jo tarpeeksi.
Tällä hetkellä olen sellaisessa työssä jossa käyn eri nuorisotiloissa ja niistä ei löydy ainottakaan Vanhempainliiton kotirintamakampanja - mainosta.. Tiedättekö miksi? Nuoret ja lapset ei itse niillä tee mitään. Tiedän, että moni nuori joutuu itse laittamaan rajat itselleen koska vanhemmat ei huolehdi. Nämä mainokset on tarkoitettu juuri niille aikuisille, jotka jättää lapsensa oman ajattelukykynsä ja onnensa nojaan. Näen sitä pahoinpitelyä vanhemmilta usein ja tiedän miltä se tuntuu.
Jos oikeasti on ongelmia lasten kanssa eikä tiedä mitä tehdä vanhempainliitto on valmis auttamaan - et hyödy mitään siitä, että valitat jostain kampanjasta. Jos korjaat nyt laiminlyömäsi asiat se ei välttämättä ole liian myöhäistä. Ota selvää asioista. Auta lastasi. Hän on sinun oma lapsesi, hänen pitäisi olla suojelusi arvoinen. Eikö?

Tiedätkö sinä missä lapsesi on tänä yönä?


Kampanja: http://www.vanhempainliitto.fi/kotirintama

En halua lapsia. - Tekeekö se minusta hirviön?

Luin juuri artiikkelin eräästä äiditä, joka ei koskaan ollut halunnut lapsia, mutta yhteiskunnan ja avioliittonsa painostuksesta hän ajatteli yrittää. Hän halusi tehdä miehestään onnellisen ja tiedän, että seurustelu sekä avioliitto vaativat kompromisseja.. Mutta niin paljon, että pitäisi painostuksen vuoksi uhrata itsensä?
Hän sai kaksi lasta, mutta ikuisesti toivoi, että olisi pysynyt lapsettomana.
Heti kaikki tietenkin olettavat, että hän teki väärin ja on huono äiti. Tekopyhät. Tehän juuri painostitte häntä hankkimaan lapsia. Itse näen, että hän oli hyvä äiti, koska tiesi tasan tarkkaan mitä lapset vaativat - toisin kuin monet lapsikuumeen kourissa olevat teini äidit. Näin nyt esimerkkinä.
Jaoin artikkelia vaikka oli joistain asioista erimieltä naisen kanssa, sillä tiesin mitä hän tunsi. En tahdo lapsia ja kukaan ei kunnioita päätöstäni. Minulla on vain yksi ystävä joka painii saman asian kanssa ja olemme todellakin yksin. Halusin näyttää artikkelin myös siksi, että on muitakin jotka eivät halua lisääntyä. Oli se sitten kuinka hirviömäistä ja epäluonnollista. Jos se ei tunnu oikealta. Se ei ole minua tai sinua varten.
Tämä on kumminkin asia mistä ei puhuta. Kun menet jonnekin niin jopa täysin tuntemattomat kysyy missä sinun seurustelu kumppanisi on ja jos sellainen on niin kysytään lapsista yms. Joskus jopa lapset otetaan esille, vaikka ei seurustelisi kenenkään kanssa. Tuo siis voi tulla ihan vento vierailta ihmisiltä ja sitä pidetään normaalina. Minusta se on hyvin ahdistavaa.
Itse suorastaan inhoan lapsia, mutta olen alkanut miettimään, että inhoanko niitä vain siksi koska se on vastareaktioni painostukselle? Pystyn tarpeentullen tulemaan hyvin toimeen lapsien kanssa, vaikka en heitä voi erityisesti sietääkään. Siksi mietin, että inhoan niitä koska minulla ei ole pakopaikkaa tilanteesta - jossa minua painostetaan asiaan - jota en tahdo ja minua ei kunnioiteta ollenkaan ihmisenä.

Kuinka monta äitiä/isää tässä maailmassa onkaan jotka ovat hankkineet lapsia vain yhteiskunnan painostuksesta? Sehän on niin häpeällistä ja väärin olla haluamatta lapsia. Ei edes riitä, että sanoo olevansa homo vain päästäkseen painostuksesta eroon. Se unohdetaan pian ja painostus palaa taas takaisin entistä voimakaampana.
Kaikki vain sanoo, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa muuttaa mieltäsi. Ei! Se ei mene niin. Minä en tahdo. Uskokaa jo. Miksi minun pitää huutaa yksinään korville, jotka ei kuuntele?

Nyt tajusin, että ehkä minun pitäisi lopettaa huutaminen kuuroille korville. Hiljetä. Sulkea heidät ulkopuolelle ja kirjoittaa.. Kirjoittaa niille korville ja silmille jotka kuuntelee. Ja niille jotka ehkä tuntevat samoin. Tiedän, että on epävarmaa pitää oma pintansa ja omat tuntemuksensa, etenkin muiden painostaman asian suhteen. Se ei silti saa muuttaa sitä kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot ja jos kukaan muu ei sinua kunnioita.. Minä olen täällä. Et ole yksin. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä, että et tahdo lapsia niin kuin monet muut.
Jos me olemme hirviöitä. Ollaan sitä yhdessä ja ylpeitä siitä. Ylpeitä itsestämme.


Artikkeli: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html

TAHDON! - Tahdon, että ääneni kuuluu.

Yritän nyt kerrankin olla ajoissa asioiden kimpussa ja suoraan alkaa kirjoittaa blogi tektiä aiheesta joka on nyt mielessä. Minulla on aikaa ja jaksamista – sekä aihe on sinällään jokseinkin herkullinen: Tahdon2013

Itse en niinkään perusta avioliitosta mitään ja en myöskään kannata avioliittoa. Sen ajatuskin ahdistaa, mutta vaikka minua itseäni se ahdistaa joitain muita se ei ahdista yhtään. Heidän oloaan pahentaa se, etteivät he voi mennä avioliittoon.
Myönnettäköön, että itselläni on paljon kaveripiirissä ihmisiä joille ei ole niin tarkkaa, että onko heidän seksuaalisuuntautumisensa niin ”suora”. Sukupuolestakaan ei voi olla aina niin varma, mutta näen tuon kaiken hyvänä asiana. Harvoin löydät avoimempia tai viisaampia ihmisiä joiden kanssa viettää aikaansa ja jos he tahtovat mennä naimisiin; Loistavaa! Onnea heille.

Itseäni kumminkin kiinnostaa enemmän se, että tämä on Tulikoe. Otetaanko kansan tahto tosissaan vai ei? En yleisesti ottaen ole kiinnostunut politiikasta, koska olen menettänyt toivoni sen suhteen, mutta.. Olisiko nyt mahdollisuus saada toivoa takaisin? Kysymys on mielessäni, mutta kuten sanoin jo; En ole kovin toiveikas. Olen silti utelias näkemään, että suostuuko eduskunta vihdoin päivittämään itsensä Windows 95 käyttöjärjestelmän tasolta edes pienen askeleen. Sen olen huomannut, että eduskunta ei taida koskaan nuortua – mutta voisiko vanhalla koneistolla pyörivä paikka vielä kehittyä?

Jos tämä menee läpi alan toivomaan, että myös adoptioikeus nostettaisiin pöydälle.
Itse haaveilin lapsena - ja vieläkin - monesti perheestä johon minut oltaisiin adoptoitu. Haaveissani en välittänyt vanhempien sukupuolista – se ydinperhe asenne usein periytyy omilta vanhemmilta muutenkin – vaan vanhemmista joihin pystyisin luottaa.

Olen pahoillani lyhyestä blogista, jossa on enimmäkseen vain kysymyksiä ja asioiden nopeaa läpi käymistä, mutta taon nyt kun tuli on vielä kuumaa.
Tätä blogia kirjoittaessani allekirjoituksia on tullut jo VAIN tämän YHDEN päivän aikana: 47152kpl

Tiedän, että pian on 50 000 kpleen raja rikki, mutta älkää missään tapauksessa lopettako siihen jos vain mahdollista jatkaa. Katsotaan kuinka paljon niitä tulee ja onko niillä kuinka suuri voima.
Sitä odotellessa; Minä TAHDON kaikkien muiden joukossa.

Ruotsiako?

Rakkaan ystävämme ja vihollisemme siimeksestä, Facebookista, löysin erään henkilön linkkaaman artikkelin Pakkoruotsista. En ehtinyt kuin selaamaan itse artikkelin, lukematta sitä ollenkaan, sillä olin enemmän kiinnostunut sen aiheuttamasta keskustelusta. Taas kissa on nostettu pöydälle ja sitä hakataan mm. tutuilla vihaatte ruotsia väittämillä, siksi kutsutte sitä PAKKOruotsiksi.
Oli siellä tietenkin myös muita pointteja suuntaan ja toiseen, mutta tarvitsen itse jonkun punaisen langanpään mistä lähteä liikkeelle. Lukihäiriöiselle se on hyvin tärkeää, että keskittyminen pysyy edes hetken.

Niin. Pakko ja Ruotsi. Nuo kaksi sanaa, joita ei saisi laittaa yhteen. Pakko on tullut vain ja ainoastaan siksi koska niin moni vihaa Ruotsia. Vai onko sittenkään? Miksi sitten ei sanota Pakkoenglannista mitään? Tai Suomesta? Pakkohan niitäkin on oppia, mutta tässä vaiheessa voisimme alkaa miettimään hyötyä ja maailman kehittymistä.

Näen itse maailman hyvin isona paikkana. Juuri tässä pari päivää sitten pelasin tietokonepeliä internetissä Serbilaisen pelikaverini kanssa. Käytimme kommunikointiin Englantia, vaikka olemme hyvin erilaisista maista. Se selittääkin hyvin englannin pakottomuuden, koska se on kieli jolla nykyään olet yhteydessä kavereihisi ja jota tarvitset työssäsi. Jopa Suomen sisällä. Kyse on tietenkin vielä enimmäkseen joksein nuorista sukupolvista, mutta on jo selkeää, että hyvin monet nuoret tajuavat kuinka laaja maailma todella on. Englanti on Maailman kieli, niin kuin latinakin oli aikanaan, mutta maailman verkostoitumisen takia Englanti on tullut jäädäkseen.

Suomi. Tuo meidän vaikea ja hyvin poikkeava kielemme, jota emme edes itse tahdo osata. Kieli josta itse en erityisesti edes pidä. On totta, että emme tee maailmalaajuisesti suomella paljoa mitään.. Mutta kuten monien pakkoruotsin kannattajien argumentit sanovat, että kielellinen monipuolisuus pitää säilyttää. Se olisi ihan hyvä säilyttää myös maailmassa ja ketkä sitä Suomea muuten opiskelisivat kuin suomalaiset. Tolkienia laskematta mukaan.
Itse yritän kovin oppi latinaa, joka on jo melkein täysin kuollut ja kuopattu kieli. Kuinka paljon enemmän tietäisimme historiasta jos osaisimme kuolleita kieliä paremmin? Totta kyllä itseäni ei haittaisi, jos opiskelu olisi globaalimpaa ja oppisimme englanniksi. Mutta luulen, ettemme ikinä tule olemaan valmiita siihen.

Ruotsi. Itse en ole tarvinnut ruotsinkieltä niin missään. En edes Ruotsissa. Miksihän? Olisiko mahdollista, että Ruotsikin olisi osa kehittyvää globaalia maailmaa? Sielläkin osataan Englantia?
Ei kai vain?
Ruotsista on tullut pakollista sen hyödyttömyyden takia. Lapset kyseenalaistavat paljon, mutta joskus he kyseenalaistavat ihan viisaita asioita. Ihan kun heitä narutettaisiin.
Jälkikäteen en ole myöskään nähnyt järkeä nykyaikaisen kaunokirjoituksen oppimisessa. Se on kehittynyt nykymaailmassa ihan väärin. Ennen kirjaimet ikään kuin piirrettiin, mikä auttoi hallitsemaan pään ja käsien välistä yhteystyötä.
Jos sinulla on huono käsiala älä kirjoita vaan piirrä se niin se paranee. Uskokaa pois.

Olemme ylpeitä koulusysteemistä joka on jäljessä hyvin paljon maailmanmenosta. Onneksi emme ole siinä ainoita, mutta olemme siitä onnekkaita, että meillä on koulusysteemi joka antaa meille paljon kielellisiä mahdollisuuksia. Miksi sitten emme käytä niitä? Joskus taannoin kun maailma kehittyi tasa-arvoisemmaksi sekä monipuolisemmaksi saimme kouluun mahdollisuuden valita; Puukäsityö vai vaatekäsityö? Käsityö oli pakollinen, mutta kuinka onnellinen olinkaan siitä, että sain valita. En ole katunut valintaani ja mahdollisuuttani siihen, vaikka olinkin silloin vasta yhdeksän vuotias. Sain itse vaikuttaa ja tuntea itseni tärkeäksi riippumatta siitä oliko toinen tarkoitettu pojille ja toinen tytöille. Valitsin tietenkin Puukäsityön.

Miksi puhun käsityön valitsemisesta? Miten se liittyy kieliin? Ei paljoa mitenkään muuten kuin käsityöt kehittyvät maailman mukaan, miksei kielivalinnatkin? Se on myös ihmispsykologiaa, että hänellä on vapaus valita ja tuntea itsensä tärkeäksi itselleen.
On totta, että etenkin Suomessa englanninkieli on liian luokkapainotteista ja kirjakielellistä, että kestää pitkään ennen kuin moni suomalainen uskaltaa sitä puhua. On totta, että moni asia kouluissamme tarvitsisi kehitystä, mutta minusta kielet ovat se tärkein sekä maailmanlaajuisin asia.

Puhun kielien valitsemisesta. Miten niin nuori pystyy päättämään minkä ottaa toiseksi vieraaksi kielekseen? Hän on vasta lapsi! Aikuisten pitää määrätä se! … On totta, että kielen valitseminen on hyvin hankalaa. Minä valitsin ruotsinkielen äitini painostuksesta kolmannella kun piti valita silloin kummasta aloittaa. Englannista vai ruotsista. Onneksi olin ainoa hölmöläinen ja aloitin englannista niin kuin kaikki muutkin. En tietenkään voi syyttää äitiäni siitä sillä hän oli jo hyvin paljon vanhempaa ikäpolvea, jo viisissäkymmenissä, joten hänellä ei ollut käsitystä siitä kuinka laajasti maailma mahdollisesti oli verkostoitumassa. Ikäväkseni hän ei vieläkään sitä ymmärrä eikä edes usein yritä ymmärtää.

Kouluissa on paljon liikunta päiviä/viikkoja missä tutustutaan eri lajeihin. Rakastin niitä viikkoja, vaikka en ollut kovin koordiinaatiokykyinen, löysin omat lempilajini. Miksei samanlaisia voisi olla kielten suhteen kouluvuoden alussa? Tutustutaan eri kieliin ja miksei myös eri kulttuureihin siinä sivussa. Sen jälkeen koululaiset saisivat tehdä valintansa mikä ottaisivat toiseksi vieraaksi kielekseen. Kouluissa on yllättävän paljon mahdollisuuksia tälläkin hetkellä, koska ne jotka kykenevät usein valitsevat kolmannen vieraankielen. Ihan vain koska sitä heille tarjotaan. Ne jotka sanovat, että tarjonnasta olisi pulaan niin se ei ole totta.
Myös sellainen maistelun mahdollisuus olisi hieno, että kun he aloittavat kielen heillä on 3-6kk aikaa vaihtaa toiseen kieleen, jos valinta oli väärä. Vaihdon saa kumminkin tehdä vain kerran ja tarkasti harkiten.
Tuossa oli muutamia ehdotuksia siitä miten olisimme enemmän maailmassa mukana. Kielet on hyvin tärkeä asia siinä ja en oikeastaan pidä itse yhdistetystä sanoista Vieras sekä Kieli. Koska minä uskon maailman verkostotuneen jo niin pitkälle, että meille pitäisi antaa paremmat mahdollisuudet ymmärtää sitä niin, ettei se olisi täysin vieras kieleltään.
Oli kyse sitten Suomesta tai Ruotsista niin.. Eikö olisi aika unohtaa hetkeksi ne, nostaa pää pois sieltä omasta takalistostaan ja haistaa välillä ympäröivää Maailmaa?